Harjoitteluun Italian Gran Sassoon

Morjens! Minusta täällä blogirintamalla ei olekkaan vielä kuulunut oikeastaan mitään. Olen Giovanni, opiskelijalähettiläs fysiikalta. Opiskelen tällä hetkellä neljättä vuotta fysiikkaa, painottaen kokeellisempaa puolta. Opiskeluni alkavat pikkuhiljaa koostumaan kurssien lisäksi myön ihan oikeasti tutkimustyöstä harjoittelujen, erikoistyön, ja kohta jopa gradunkin, merkeissä... On ollut tosi hyvä juttu, ja jopa yllätyskin, että jo maisteriopintojen aikana pääsee ihan oikeasti tekemään tiedettä ja perehtymään tutkijan elämään.

Tutkijan elämään lähdin tutustumaan Italiaan asti Gran Sasson laboratorioihin kolmannen opiskeluvuoteni lopulla. Se, miten moiseen paikkaan päädyin, lähti melko lailla liikkeelle integraalimuunnokset kurssin luennoitsijan, Jouni Suhosen, värikkäistä stooreista hänen seikkailuistaan ympäri maailmaa. Monet näistä seikkailuista sattuivat tapahtumaan Italiassa ja Gran Sasso jäi itselleni mieleen hyvin vahvasti. Kun koitti aika hankkia itselleen kandiaihe, kävin Jounin juttusilla ja kysyin suoraan olisiko Gran Sassoon mahdollista päästä harjoittelemaan kesäksi. Vaikka varsinaista yhteistyötä ei tehdä Gran Sasson ja Jyväskylän yliopiston välillä, saatiin meitsille harjoittelupaikka hankittua muutaman tarkkaan ja hartaasti askarrellun sähköpostiviestin jälkeen. Kandini aihe oli lopulta hyvin kirjallisuus painoitteinen, idea oli tutustua Gran Sassossa ja muualla maailmassa sijaitseviin neutriinotonta kaksoisbeetahajoamista tutustuviin kokeisiin. Työn tarkoitus oli pohjustaa tulevaa harjoittelujaksoani.

Maisemakuvaa Assergistä.

Kesä koitti ja löysin itseni Italian Abruzzon maakunnassa sijaitsevasta pikkukylästä, Assergistä. Varsinaiseen harjoittelun alkuun oli vielä muutama päivä, joten minulla oli aikaa tutustua kylään ja ympöroivään maastoon. Laboratorio, jossa varsinainen harjoittelujakso suoritettiin, sijatsi vaivaisen puolentoista kilometrin päässä kämpältäni. Tosin, korkeus eroa oli muutama sata metriä, eli kyllä siinä otsaan muutama tuskan hikipisara aina tuli labralle tallustaessa.

Itse harjoittelu oli monipuolista ja siinä pääsi soveltamaan ei ainoastaan fysiikan kursseilla opittuja asioita, vaan elämässä muutenkin opittuja ja omaksuttuja taitoja. Tulin kasanneeksi uutta koeasetelmaa, kiillotin kupariharkkoja, ohjelmoin videostriimistä numerolukuja tunnistavan ohjelman, pyrin toistamaan teoreettisiä pimeän aineen havaitsemiseen liittyviä laskuja, osallistuin rutiinikalibrointeihin, yms... Harjotteluni ei ollut suinkaan vain yhden asian tekemistä, ei, sain tosiaan toimia ihan jokapaikanhöylänä. Tämä sopi itselleni mainiosti.

(Yllä) Web-kamera syöte, josta halutaan lukea punaisena näkyvät numeromerkit.
(Alla) Ohjelman arvaus mitä numeroa numeromerkit saattavat vastata.

Harjoittelujakson aikana tutustuin myös Abruzzon maakunnan pääkaukunkiin, l'Aquilaan. Kaupunki oli siitä hyvin kiinnostava, että vuoden 2009 maanjäristyksen tuhot olivat vielä selvästi nähtävissä. Pääkadun julkisivuja ja suurimpia turistikohteita, kuten kirkkoja, uusittiin toki, mutta kaupungissa oli vielä kokonaisia kaupunginosia, joissa talot olivat raunioina ja täysin asumattomia. Paikallisten kanssa keskusteltuani selvisi, että rahaa oli korjausten suhteen ns. vedetty välistä. Kaupunkiraunioita tasapainoitti erinomaisesti Gran Sasson kansallispuiston maisemat, jotka olivat liioittelematta aivan käsittämättömän kauniit. Sain matkani loppuvaiheilla vielä konkreettisen muistutuksen alueen seismisestä luonteesta. Loput elokuun öistä nukuinkin sitten hyvin kevyesti...

Palasin Suomeen elokuun viimeisenä päivänä, kello taisi olla varttia vaille puolenyön kun lähdin Vantaan Korsosta ajamaan kohti Jyväskylää. Olin lupautunut tuutoriksi. Uudet opiskelijat saapuisivat yhdeäksän tunnin kulutta ja nukkuakin olisi pitänyt jossain välissä...

- Giovanni, opiskelijalähettiläs fysiikalta