Opiskelijan hyvinvointi: Omaopettaja ja tutorointi

Mistä tiedän, miten siellä yliopistossa ollaan? Miten minä muka mitään osaan tehdä? Itsekö tässä pitää osata tutkintonsa kasata?

Opintojen alku on useimmiten pelottavaa tai vähintäänkin jännittävää aikaa. Usein samaan syssyyn tulee muitakin suuria muutoksia, kuten muutto omilleen ja itsenäistyminen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että yksin ei kenenkään tarvitse selvitä. Auttavia tahoja on useita, kuten aiemmastakin postauksesta näkee. Seuraavaksi puhutaan kahdesta opintojen alkuun auttavasta tahosta: omaopettajista ja tutoreista.

Usein yksi ensimmäisistä kontakteista, joka uudelle opiskelijalle yliopistolla syntyy, on yhteys omiin tutoreihin. Jokaiselle alkavalle oppiaineelle on yliopiston toimesta valitut (ja koulutetut) tutorit, joiden määrä vaihtelee hieman riippuen oppiaineen ja aloittavan ryhmän koosta. Tutor on vanhempi opiskelija, joka on opinnoissaan jo hieman pidemmällä ja osaa siten opastaa yliopiston ihmeelliseen maailmaan. Tutor on matalan kynnyksen auttaja, joka toimii samalla vertaistuen antajana - myös tutor kamppailee ajoittain esseiden, tenttien ja muiden kurssisuoritusten kanssa.

Tutoreilla on useita tehtäviä, joista yliopistomaailmaan tutustuttaminen ei suinkaan ole ainoa tärkeä. Yksi tutorin päätehtävistä onkin ryhmäyttää uusia opiskelijoita ja varmistaa, ettei kukaan jää yksin uuden lukuvuoden alussa. 

Tutoreiden lisäksi jokainen uusi opiskelija saa myös omaopettajan, jonka tehtävänä on auttaa alkuun opintojen suunnittelussa. Omaopettajan kanssa tavataan sekä ryhmä- että yksilötapaamisissa ja hän auttaa uutta opiskelijaa muun muassa koostamaan oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman eli HOPS:n.

Satuin itse olemaan viime syksynä tutorina uusille englannin kielen opiskelijoille ja kysyinkin nykyisiltä fukseilta heidän mietteitään tutoreista ja omaopettajista. Sain seuraavanlaisia vastauksia:

"En kyl tiiä miten ois käyny opintojen alun kanssa jos ei ois ollu hyvät tutorit ja omaopettaja, oli joo hyödyllistä!"

"Joo täytyy sanoo että oli tosi paljon apua ja oli matala kynnys kysyä teiltä sitä kun olitte niin helposti lähestyttäviä! Olin ainaki ite ihan pihalla alussa kaikesta ja muistan et joilleki teistä laitoin joskus myöhää illallaki yksityisviestiä jostaki asiasta mikä stressas ja en tienny mitä tehä! ☺ Ja selkeet ohjeet kaikesta & aina tutorit muistutteli tärkeistä asioista mikä oli monesti pelastus!"

"Tuntuu siltä että kun se fuksiviikko on eka kontakti ylipisto-opiskeluun (ainakin itsellä) niin oli tosi tärkeetä että oli tutorit jotka osas neuvoa ja joita oli helppo lähestyä. Fuksiviikon jos tekee mahdollisimman mukavaks, niin tuntuu että se antaa sellasen pehmeän laskeutumisen itse opiskeluun."

"Kyllä molemmista oli tosi paljon apua, pääs paljon paremmin sisään yliopistomaailmaan kun oli helposti lähestyttäviä ihmisiä tukena. Lisäks se varaslähtö oli mukava kun sai jo vähän etukäteen tutustuttua ihmisiin."
(Varaslähtö = tapasimme uusien opiskelijoiden kanssa jo opintojen virallista aloituspäivää edeltävänä päivänä, jotta ensimmäinen päivä ei olisi ihan niin pelottava)

Ei siis kannata liikaa huolehtia opintojen aloituksesta. Kukaan ei oleta, että uusi opiskelija osaa yliopistoon tullessaan suunnistaa kampuksella, valita kursseja tai käyttää sujuvasti yliopistoslangia. 

Huolet nurkkaan siis ja innolla odottamaan yliopistokokemuksia!

Terkuin vieraiden kielten lähettiläs Pia

P.s. Lisää tutoreista, omaopettajista ja muusta opintojen ohjauksesta löydät osoitteesta https://opiskelu.jyu.fi/fi/opiskelijalle/sujuva-opiskelu/opintojen-ohjaus!

P.p.s. Jokainen opiskelija voi halutessaan hakea itsekin tutoriksi! Jo ensimmäisen vuoden opiskelijat voivat hakea tutoreiksi, mutta mukaan pääsevät myös opinnoissaan pidemmälle ehtineet (kuten allekirjoittanut). Kivaa hommaa, josta saa kavereita, kokemuksia, opintopisteitä ja vähän rahaakin!