Koulutusputkesta ideaaliin arkeen – esittelyssä liikuntatieteellisen opiskelijalähettiläs

Terve! Olen Elisa ja opiskelen kolmatta vuotta liikunnan yhteiskuntatieteitä samalla, kun viimeistelen luokanopettajaopintoja.

Liikunnan yhteiskuntatieteet eli lyt on oikea valinta, jos liikunta yleisesti kiinnostaa, mutta oma näkökulma ei ole vielä selkeytynyt. Lytin opinnoissa pohditaan muun muassa ihmisryhmien liikuntakäyttäytymistä, liikkumisympäristöjen suunnittelua, liiketoimintaa liikunta-alalla sekä liikkumisen ympäristöpolitiikkaa. Lyt tarjoaa monipuolisen perustan lähteä rakentamaan haluamaansa asiantuntijuutta valinnaisilla opinnoilla. Monet omalta vuosikurssiltani tekevät kauppakorkeakoulussa sivuaineopintoja – itse opiskelen tällä hetkellä henkilöstöjohtamista ja pohdin uraa työhyvinvoinnin parissa.

Opiskelijaelämän etuja: salilla voi käydä vaikka keskellä

päivää. Kuva: Tuukka Koistinen

Työhyvinvointi uravaihtoehtona ei ollut mielessä kuluttaessani koulunpenkkiä Vihdin lukiossa 2010-luvun alussa. Olin jo paremman idean puutteessa lähdössä armeijaan, kun abikeväänä entisten opiskelijoiden vierailu sai minut innostumaan luokanopettaja-koulutuksesta. Seuraavana syksynä aloitin opettajaopinnot paljasjalkaisen uusmaalaiseen tapaan Helsingin yliopistossa.

Vähitellen alkoi käydä yhä sevemmäksi, etten halunnut edistää ihmisten hyvinvointia luokkahuoneesta käsin. Ihastuin draama-kasvatukseen ja lähdin mukaan opiskelija-musikaaliin, speksiin. Ehdin hakea kahdesti ammattikorkeakouluun teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, kunnes eksyin liikunta-alalle harrastukseni, ultimaten, kautta.

Neljäntenä opiskeluvuonna keksin hakea junioreiden maajoukkueen apuvalmentaja-manageriksi. Projektin päätyttyä aukesi haku lajiliittoni toiminnanjohtajaksi. Minusta ei tullut Suomen Liitokiekkoliiton toiminnanjohtajaa, mutta minut palkattiin sen sijaan liiton historian ensimmäiseksi juniorikoordinaattoriksi. Liitokiekkoliiton uusi toiminnanjohtaja oli valmistunut lytiltä. Kuultuani koulutuksesta tiesin löytäneeni etsimäni.

Tutkimustulosten analysointia vai askartelua?

Kuuden vuoden opintojen jälkeen aloitin alusta – tai niin luulin, kunnes koulutussuunnittelija kertoi, että voisin hyväksilukea kandidaatin tutkinnon ja tehdä pelkät maisteriopinnot. Olin vähällä kieltäytyä, sillä halusin opiskella samaan tahtiin vajaan kahdenkymmen hengen kotiryhmäni kanssa, mutta lopulta päätin omaksua maisteriopiskelijan identiteetin.

Käytännössä olen opiskellut lähes kaikki lytin kandivaiheen kurssit, koska aiheet ovat olleet kiinnostavia. Olen myös siinnitellut tekeväni ylimääräisen sivuaineen viestinnästä ja muutamia ohjelmoinnin kursseja ihan vain yleissivistyksen kannalta. Opetustyötä tehneenä osaan arvostaa sitä, kun joku muu on suunnitellut kurssit valmiiksi ja saan olla vastuussa vain omasta oppimisestani.

Tällä toisella kierroksella opiskelumotivaatiota lisää myös se, että olen ehtinyt kerätä monipuolisemmin kokemusta omien opintojen ulkopuolelta. Luentojen aiheet eivät ole vain teoriaa, vaan linkitän aiheita arkielämän kokemuksiini. On ollut hauska huomata, että lytin opinnot hyödyttävät nykyistä urheiluseuraani vähintään yhtä paljon kuin itseäni.

Tulevaisuus voi olla sumun peitossa, mutta

onneksi ei tarvitse hortoilla yksin.

Suunnitelmissani on valmistua kasvatustieteen ja liikuntatieteiden maisteriksi ennen kuin täytän 30. Yritin jo kerran suoraviivaista koulutusputkea, eikä se ollut itselleni oikotie onneen. Olen enenevässä määrin sitä mieltä, ettei ensimmäisen opiskelupaikan valinnalla tarvitse olla turhan suurta merkitystä loppuelämän kannalta. Jos vaikkapa liikunta ja yhteiskunta kiinnostavat, voi hakea joko suoraan lytille tai aloittaa yhteiskuntapolitiikasta ja ottaa lytin sivuaineeksi. Mahdollista on myös hakeutua liikunta-alan opiskelijaksi vasta maisterivaiheessa.

Opintovaihtoehtoja pohtiessa on hyvä miettiä, millaista arkea haluaa elää seuraavat viitisen vuotta. Lukiosta lähtiessä halusin jäädä lähellä sijaitsevaan Helsinkiin, jossa on kaikkea. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen vaihdettuani bussipysäkillä värjöttelyn lyhyen matkan pyöräilyyn ja kalliin kimppakämpän edulliseen yksiöön lähellä yliopistoa. Kaipaan joskus Helsingin teatteri- ja hävikkiruokatarjontaa, mutta Jyväskylässä on kaikki tärkein.

Mikä sitten on itselleni tärkeintä? Palaan siihen täällä blogissa myöhemmin keväällä.