Runoja ja maailmantuskaa - esittelyssä kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelijalähettiläs

Hei uudelle vuosikymmenelle!

Olen Mirjami, 30-vuotias neljännen vuoden kirjallisuuden opiskelija. Aloitin tänä syksynä maisterivaiheen, syventävien opintojen suuntautumisvaihtoehdoista valitsin kirjoittamisen - sitä minä nimittäin olen aina halunnut tehdä. 

Humanistinkin matikalla huomaa, että en ole tullut Jyväskylän yliopistoon suoraan lukiosta. Pidin kaikkiaan kahdeksan välivuotta. Ajattelen mielelläni olevani hyvä ja kannustava esimerkki niille, jotka eivät pääse opiskelemaan heti ylioppilaskeväänä tai ovat vaihtamassa alaa. Akatemiasta puhuttaessa ei ole olemassa käsitettä ”liian myöhään”. (Tässä kohtaa minä olen esimerkkinä oikeasti nuoremmasta päästä - ja se on ihanaa.)

Opin lukemaan ja kirjoittamaan melko varhain. Asiaan ei liity erityislahjakkuutta vaan päättäväisyyttä ja lujaa tahtoa. Halusin päästä mukaan isosisarusteni koululeikkeihin, mutta lukutaidottomana roolini oli olla talonmiehen koira. Ylennyksen oppilaaksi sain 4-vuotiaana ja omia tekstejä rupesin kirjoittamaan vuotta myöhemmin. Väittäisin kohtaloni olleen sinetöity tuolloin.

Jyväskylässä on paljon upeita muraaleja. 

Tämä Sepen teos löytyy Yliopistonkadulta.

Olen kotoisin Vantaalta ja kävin Kallion lukion, jossa opiskelin niin paljon kirjallista ilmaisua ja kirjoitin runoja kuin vain oli mahdollista. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen suunnitellun välivuoden jälkeen tulikin toinen, kolmas ja yhtäkkiä huomasin olleeni useita vuosia töissä vakuutusyhtiössä. Hain kyllä opiskelemaan jo aiemmin, mutta laiskasti ja välillä väärille aloille. Keväällä 2016 päätin, että nyt on erinomainen hetki muistaa omat intohimoni ja keskityin pääsykokeisiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Päättäväisyys palkittiin ja niin muutin humanistiksi Suomen Ateenaan.

Kirjallisuuden opiskelu on monipuolista ja kaikin tavoin ihanaa. Suuri osa kursseista tehdään pienemmissä ryhmissä eikä perinteisiä massaluentoja juurikaan ole. Kandivaiheen perus- ja aineopintoihin kuuluu kirjallisuuden tuntemusta (eli hurja määrä kaunokirjallisuuden lukemista lukupiireissä), analyysiä, historiaa sekä luonnollisesti kirjallisuustiedettä ja -teoriaa. Siihen nähden, että en itse erityisemmin nauti teorian opiskelemisesta tai tutkimisesta, olen ollut jokaisesta kurssista kiitollinen ja onnellinen. Kun on oikealla alalla, kuivinkin teoria saa innostumaan ja suhtautumaan uudella tavalla lukemiseen ja kirjoittamiseen sekä maailman hahmottamiseen. Maisterivaiheessa suuntautumisvaihtoehtoja ovat kirjallisuus (eli tekstit ja kirjallisuustiede) sekä kirjoittaminen. Linjat eivät ole enää sitovia maisteriohjelmia, vaan tutkintoon voi halutessaan sisällyttää syventäviä opintoja kummastakin suuntauksesta. Kirjoittamisen pro gradu -tutkielma sisältää tutkimusosuuden lisäksi taiteellisen työn. 

Ylioppilaskunnalla on viljelyspalstoja jäsenten käyttöön.
Liikutuin viime kesänä lähes kyyneliin nähdessäni nämä,
elämäni ensimmäiset itse kasvatetut pavunversot.

Omat kirjoittamisen maisteriopintoni ovat tähän mennessä sisältäneet esimerkiksi lyriikkaa ja terapeuttista kirjoittamista. Graduni tulee käsittelemään kirjoittamisen syitä, siis sitä miksi kirjoittava ihminen kirjoittaa. Jäljellä olevissa opinnoissani pääsen syventymään vielä muun muassa tekijyyden käsitteeseen sekä kustannustoimittamiseen johdantokurssilla ja toivottavasti harjoittelussa. (Harjoittelu ei ole meillä pakollinen, mutta joihinkin ammatteihin suunnatessa suositeltava.)

Vitsailen usein opiskelevani kirjallisuutta siksi, että en osaa tehdä muuta kuin lukea ja kirjoittaa. Nuo taidot ovat kuitenkin erityisen tärkeitä silloin, kun aikoo ryhtyä isona kustannustoimittajaksi. 

Airuena promootiossa 2019.

Akateeminen pompöösiys on yhä

voimissaan, mutta siirtynyt nyky-

aikaan tasa-arvoisena ja kaikkia

kunnioittavana.

Tätä alaa opiskellessa on hyvät mahdollisuudet räätälöidä tutkintonsa omia tarpeitaan ja tulevaisuudensuunnitelmiaan vastaavaksi. Vaikka minusta ei ole muuten tutkijaksi, niin runojen lisäksi olen kiinnostunut tietokirjallisuudesta, sekä sen toimittamisesta että kirjoittamisesta. Vapaavalintaiset opintoni olenkin koostanut suurimmilta osin sukupuolentutkimuksesta ja muista yhteiskuntatieteellisistä aineista. Meillä Jyväskylässä on tarjolla muun muassa ainutlaatuinen väkivaltatutkimuksen opintokokonaisuus, josta on hyötyä monella alalla - aina kirjallisuudesta sosiaalityöhön. Kirjoittamalla voi muuttaa maailmaa, mutta ensin se maailma täytyy tuntea. Monialainen yliopisto on tässä kohtaa ensiarvoisen tärkeä ja suuri apu.

Tsemppejä kaikille tulevaisuuspohdintoihin ja hakuihin! Joko nyt tai siinä vaiheessa kun tajuaa kääntyneensä risteyksestä väärään suuntaan. 

Seminaarinmäen historiallisesta kampuksesta, humanistien kodista, on tullut minulle tärkeä paikka.