Ekologian ja evoluutiobiologian lähettiläs esittäytyy + vähän muutakin

Titta täällä moikka! Pohdiskelen seuraavassa hieman opintosuuntani syvintä olemusta ja esittelen samalla itseni :)

Adjektiivi ekologinen on nykyään kaikkien huulilla, sillä lähes kaikkia tuotteita ja palveluita markkinoidaan nykyään tällä attribuutilla. Tieteenalana ekologia on kuitenkin jotain muuta. ”Ekologia on tiede – ei mielipide” totesi jo edesmennyt ekologian professori Rauno Alatalo aikanaan. Vaikka olen opiskellut ”ekoa” jo neljä vuotta, en silti osaa muodostaa ekologian määritelmää, vaan joudun turvautumaan Wikipedian aiheesta hutaisemaan artikkeliin. Kuinka näin laaja aihe voidaan tiivistää tyhjentävästi yhteen virkkeeseen?

Nyt kun olen saanut lukijani filosofiselle vaihteelle, voinkin esitellä itseni. Olen Titta, ikää on 23 vuotta ja opiskelen maisterivaiheessa ”eko-evoa” ja sivuaineena ympäristötiedettä. Vaikka olen elänyt koko ikäni Jyväskylässä, en ole vieläkään kyllästynyt tähän kaupunkiin. Harrastan muun muassa Suomen parhailla korkeakoululiikunnan tunneilla käymistä, ulkoilua ja seurakuntailua. Opiskelualasta huolimatta kieltäydyn profiloitumasta viherpiiperöksi tai hipiksi (vaikkei siinä mitään pahaa ole, jos tykkää). Sen sijaan ajattelen, ettei monimutkaisiin ympäristöongelmiin ole yksinkertaisia ratkaisuja, ja siksi asioita ei voi fanaattisesti tarkastella vain yhdestä näkökulmasta. Sanonpa tämän vain siltä varalta, että jollekulle ekologi tuo ensimmäisenä mieleen tarhaminkkejä vapauttavan kettutytön tai metsäkoneisiin itsensä kahlitsevan aktivistin.

Ekologia on siis tieteenala, joka pyrkii selittämään eliöiden, eliöyhteisöjen ja elottoman luonnon välisiä vuorovaikutuksia. Kuitenkin ekologia kulkee niin opinnoissamme kuin tosielämässä käsi kädessä evoluutiobiologian kanssa. Kuuluisan evoluutiobiologin Theodosius Dobzhanskyn sanoin: ”Nothing in biology makes sense except in the light of evolution.”  Evoluutiobiologiaa en ala tässä erikseen määrittelemään, koska kaikki varmaan tietävät Darwinin. Omissa opinnoissani olen kiinnostukseni vuoksi kuitenkin painottanut enemmän ekologiaa, luonnon tuntemusta ja ihmisen vaikutuksia ympäristöön. Onneksi bio- ja ympäristötieteiden laitokselta löytyy erikoistumisaloja moneen makuun.

Tässä minä tutkimusryhmäharjoittelussa mittaamassa lahopuuta. Do not worry, jos metsässä rämpiminen ei ole sinun juttusi, meiltä löytyy bio- ja ympäristöalan opintosuuntauksia joka lähtöön.

Mitä bio- ja ympäristötieteiden opiskelu Jyväskylän yliopistossa sitten on? Valittavana on neljä eri opintosuuntaa: ekologia ja evoluutiobiologia, solu- ja molekyylibiologia, ympäristötiede sekä akvaattiset tieteet (eli vesistötieteet). Niistä voi pääaineen ja sivuaineita valitsemalla rakentaa omannäköisen opintokokonaisuuden (muiden alojen tarjontaa unohtamatta). Opiskelu käytännössä sisältää muun muassa luentoja, ryhmätöitä, kirjoittamista, kenttäkursseja, laboratoriotyöskentelyä ja maastossa oloa. Itse olen viihtynyt nämä neljä vuotta erinomaisesti, sillä ympäristöala kiinnostaa monipuolisesti ja laitoksellamme vallitsee loistava yhteishenki koko henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Olisiko tämä sinunkin valintasi?

Terkuin Titta the Ecologist