Kuinka sitten kävikään?
Moikka, olen Fia ja hieman yllättäen opiskelen yliopistossa. En siis nuorempana ikinä halunnut yliopistoon tai pahemmin edes ajatellut sitä vaihtoehtona. Lukionkin jätin kesken, kun ammatilliset opinnot tuntuivat sopivan minulle paremmin. Monien mutkien kautta tässä sitä kuitenkin ollaan, suorittamassa ympäristöjohtamisen maisteria kauppakorkeakoulussa. Mutta palataan vielä hetkeksi hieman takaisinpäin.
Ammattikoulusta valmistuin hotellivirkailijaksi. Alan töitä tein useamman vuoden (sekä reissasin maailmalla), mutta hotelli-ja ravintola-ala ei sittenkään ollut loppuelämän juttu. Päätin hakea jatko-opiskelemaan, ensimmäisellä kerralla hain opiskelemaan Vierumäelle liikuntaa. En päässyt. Seuraavan vuonna hain opiskelemaan Helsinkiin restonomiksi. En päässyt. Sitten hain Lappeenrantaan tradenomiksi. En päässyt. #%€#&! Tradenomin opinnoista olin kuitenkin sen verran innostunut, että päätin hakea sinne uudestaan. Hain seuraavana vuonna Porvoon Haaga-Heliaan ja PÄÄSIN. Huh huh, neljäs kerta toden sanoo.
Suoritin ammattikorkeakoulussa myynnin ja visuaalisen markkinoinnin opinnot ja menin työelämään, työskentelin mm. media- ja mainostoimistossa erilaisissa alan tehtävissä. Olin kyseisestä duunista erittäin innostunut, mutta alun jälkeen se ei tuntunutkaan omalta. Edustin esimerkiksi yrityksiä, joiden tuotteita en itse ostaisi ja tämä tuntui väärältä. Vaihdoin alaa ja hieman sattumalta päädyin kestävän kehityksen hommiin. Jonkin aikaa työtä tehtyäni, totesin että haluan jatkaa alalla ja pätevöityä siinä. Eräs tuttuni opiskeli Jyväskylän yliopistossa ympäristöjohtamista ja opinnot kuulostivat hyvältä. Jyväskylä vaikutti muutenkin kivalta kaupungilta ja olin myös miettinyt muuttoa pois pääkaupunkiseudulta, sillä kaipasin rauhallisempaa asuinympäristöä.
Ympäristöjohtamisen opinnot – jotain hippi touhuako?
Seuraavassa yhteishaussa laitoin paperit Jyväskylään, enkä edes hakenut muualle koska, go hard or go home, olin päättänyt päästä sisään. Muutin Jyväskylään jo ennen kuin olin saanut tulokset, koska uskoin vakaasti pääseväni kouluun. Lisäksi olin jo todella innostunut Jyväskylään muutosta, kaupunki jotenkin kutsui minua. Kun tulokset tulivat, en edes yllättynyt, että sain opiskelupaikan. Seuraavat kaksi vuotta suorittaisin yritysten ympäristöjohtamisen maisteria kauppiksessa!
Syksyn tullen koulu ja opinnot alkoivat. Vähemmän yllättäen ympäristöjohtamisen opinnoissa käydään läpi isoja globaaleja ongelmia, joiden ratkaiseminen saattaa tuntua välillä erittäinkin haasteelliselta (kuten ilmastonmuutos). Ohjelmassa pohditaan aihetta erityisesti yritysten näkökulmasta ja sitä kuinka kestävän kehityksen ratkaisut kytkeytyvät muuhun liiketoimintaan. Keskitymme opinnoissamme pohtimaan ongelmien ratkaisuja ongelmien voivoittelemisen sijasta, mikä tietysti on järkevää. Pelkkien uhkakuvien tarkastelu ei olisi kovinkaan inspiroivaa ja saattaisi olla jopa hieman masentavaa. Toki välillä jotkin aiheet tuntuvat hieman ahdistavilta suhteessa siihen mitä pieninä ihmisinä kykenemme tekemään niiden eteen. Onneksi luokkamme yhteishenki on upea ja porukassa kykenemme pohtimaan asioita sekä tukemaan toisiamme.
No kannattiko?
Opiskelu on oikeasti ollut erittäin antoisaa ja luulenkin, että ainakin minun tapauksessani nuo moninaiset mutkat olivat jopa tarpeelliset, jotta olen päässyt tähän pisteeseen. Hieman kliseisesti kaikista eri kokeiluista on ollut jotain hyötyä. Tiedän esimerkiksi minkälaiset työtehtävät ja -tavat sekä työympäristö minulle sopii. Lisäksi uskon, että olen vihdoin löytänyt itselleni sopivan alan. Ympäristöjohtajan opinnoista voi valmistua moniin eri tehtäviin mm. oman kiinnostuksen (vapaasti valittavat opinnot) ja taustan mukaan. Itseäni kiinnostaa erityisesti ympäristöviestintä sekä vaikuttavuussijoittaminen, jossa ympäristölliset ja sosiaaliset aspektit huomioidaan. Tästä aiheesta aion myös tehdä graduni, joka onkin pian edessä. Tämän jälkeen työelämä kutsuu taas. Todennäköisesti ja toivottavasti ehdin tulevaisuudessa tekemään monipuolisesti alan erilaisia työtehtäviä ja näkemään kuinka ympäristöasiat huomioidaan entistä paremmin yrityksissä.
Nyt toimin opiskelijalähettiläänä, sillä olen tyytyväinen opintoihini Jyväskylän yliopistossa. Lisäksi haluan jakaa hieman erilaisen tarinan opiskelu-urasta, sillä mielestäni on ihan okei vaikkei kaikki menisikään ykkösellä putkeen.
Tsemppiä jokaiselle oman jutun etsintään,
Fia
Fia
Esittelyssä Fia: " En mene ikinä yliopistoon, lukionkin jätin kesken"
Reviewed by JYU Opiskelijalähettiläät
on
0.13
Rating:
Ei kommentteja: