Esittelyssä matematiikan uusi opiskelijalähettiläs!

Moikka! Tällä kertaa näppäimistön ääressä on Riikka, tuleva matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettaja. Minulla on viides ja viimeinen opiskeluvuosi meneillään, joten on hyvä hetki kääntää katse kuluneisiin vuosiin ja kerrata, mitä kaikkea minun opintotaipaleellani on ehtinyt sattua ja tapahtua.

”Tavallinen tarina”

Minulla opintojen aloittaminen ei ollut mikään jännittävä erehdyksien kautta oikealle alalle -tarina, vaan minun opintoni alkoivat sitä tavanomaisinta mahdollista reittiä. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2015, hain Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, pääsin sisään ja aloitin opinnot saman vuoden syksyllä. 

Ensimmäisenä syksynä tein vielä päätöksen, että opettaminen on se minun juttuni. Niinpä kävin aineenopettajien soveltuvuuskokeissa, joiden myötä siirryin aineenopettajalinjalle. Olin aina miettinyt, että nuorison kanssa työskentely voisi olla minun juttuni. Kun tähän yhtälöön lisätään suosikkioppiaineeni matematiikka, oli matematiikan aineenopettaja melko selkeä valinta. Mukana alavalinnassa oli varmaankin jonkin verran myös sukurasitetta, sillä vanhempani ovat opettajia.

Ruoho sittenkin vihreämpää jossakin muualla?

Minulla siis opintojen aloittaminen tapahtui melko mutkattomasti ilman suurempaa epävarmuutta ja paniikkipohdintaa, että mitä minä oikeasti haluan. Tämä helppo päätöksenteko kostautui jossakin määrin myöhemmin opintojen aikana. Neljännen vuoden syksyllä heräsin siihen ajatukseen, etten ehkä ollut tarpeeksi laajasti tutustunut eri alavaihtoehtoihin. Oliko matematiikanopettaja minun unelma-ammattini, vai oliko se vain turvallinen vaihtoehto, johon olin liian helposti tarttunut?

Tässä vaiheessa opintoja alanvaihto tuntui mahdottomalta. Halusin suorittaa tutkinnon loppuun, ja jos vielä senkin jälkeen tuntuisi, että haluankin jotain muuta, niin lähtisin sitten valmistuttuani opiskelemaan jotakin muuta. Opintoja oli kuitenkin vielä runsaat puolitoista vuotta jäljellä, mikä on todella pitkä aika siinä vaiheessa, jos ala ei tunnut omalta. Mistä ratkaisu? Päätin yrittää löytää kadoksissa olevan motivaationi ja uskoni siihen, että olin tehnyt oikean ratkaisun. 

Eräänä viime syksyn marraskuisena iltana sain päähänpiston selailla netistä ulkomaisia harjoittelu-/työpaikkoja. Vastaani tuli Thaimaan Pattayalla sijaitseva suomalainen peruskoulu, josta koululla harjoittelussa olleet opiskelijat olivat kirjoittaneet ihania blogitekstejä nettiin. Hetken mielijohteesta lähetin koululle sähköpostia, että olisiko heillä harjoittelupaikkoja vapaana. Jo seuraavana päivänä sain koululta vastauksen: ”Milloin pääsisit tulemaan ja kuinka pitkä harjoittelusi olisi?” Tästä alkoi suunnittelu ja matkaan valmistautuminen. Maaliskuun 22. päivänä istuin lentokoneessa matkalla kohti Thaimaata.

Lyhyesti tiivistettynä harjoittelu oli aivan huikea kokemus. Koulu on hyvin pieni, joten sain pitää oppitunteja pienille ryhmille sekä yksittäisille oppilaille. Lisäksi tein oppilaiden kurssisuunnitelmia, tein ja korjasin kokeita sekä osallistuin opettajien yhteiseen suunnittelutyöhön oikeasti osana koulun opettajakuntaa, en pelkkänä harjoittelijana. Pääsin myös osallistumaan kaikkiin koulun tapahtumiin – jopa lauloin eräissä koulun juhlissa. Koulu tuntui aivan kuin kodilta, ja odotin jokaista työpäivää innolla. Ajattelin, että jos viihdyn tulevassa työpaikassani puoliksikaan yhtä hyvin, olen onnistunut ammatin valinnassani.

Opettajaksi tarkoitettu

Harjoittelun jälkeen jäin kesälomalle ja opintojen pariin palasin jälleen tänä syksynä. Harjoittelukokemuksien jälkeen odotan innolla töihin pääsyä ja oman opettajuuteni jatkumista. Motivaation palattua opinnotkin taas maistuvat. Viimeinen vuosi ja opintojen rippeet tulevat hurahtamaan vauhdilla. Sain juuri graduni valmiiksi (aineiston keräsin muuten Thaimaan reissulla) ja viimeinen matikankurssini alkaa tammikuussa. Kemiaa on vielä vähän enemmän jäljellä.

Haikeus hiipii mieleen jo tässä vaiheessa vuotta. Täytyy ihan pysähtyä miettimään, miten mahtavan monipuolisia opintoni ovat olleet aivan ensimmäisestä syksystä lähtien. Opiskeluihini kuuluu työskentelyä laboratorioissa, laskuharjoituksia kavereiden kanssa, luentoja, opetusta niin seiskaluokkalaisille kuin abiturienteillekin, ryhmätyöskentelyä oman alan ja muiden alojen opettajaopiskelijoiden kanssa, ex tempore -harjoittelu Thaimaassa,… Ja tämän lisäksi osa arkeani ovat tietysti vapaa-aika kavereiden, liikunnan ja opiskelijatapahtumien parissa.

Fiilikset ovat mitä parhaimmat senkin takia, että minulla alkaa joululoma jo reilun viikon päästä. Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!

Riikka

Matematiikan opiskelijalähettiläs